Minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa siitä, mitä lähtisin tyhjälle paperille hahmottelemaan ei ollut.
Halusin vain maalata. Mitä tahansa. Tästä pakottavasta luomistarpeesta, sekä kevään myötä heränneestä vimmasta leikkauttaa hiukseni uuteen malliin, syntyi tämä maalaus. Toisinsanoen
päässä ei tarvitse liikkua juuri mitään, saadakseen kuitenkin aikaan jotakin luovaa ja visuaalista.
Muutama hassu minuutti meni pohjapiirroksen/luonnoksen kyhäämisessä ja parisen tuntia maalaamiseen. Harvinaisen nopeaa minulta, ja hermotkin säästyivät. Lopputuloksesta tuli melko erilainen kuin lyijäriversiosta, mikä on kylläkin melko tavanomaista.
Lopuksi vielä kuva melko harvinaisesta ilmiöstä (maalauksen ollessa alkutekjöissään), nimittäin tunteellisesta a4-paperiarkista. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti