 | |
| Piirros vuodelta 2013 |
Muinoin oli aika, jolloin "maalauskankaani" oli legendaarinen paint, ja siveltimeni vanhanajan johdollinen tietokonehiiri, josta sai ranteen ja etusormen kipeäksi pitkän yhtäjaksoisen käytön jälkeen. Paint-vaihe oli seurausta koko lapsuuden kestäneestä puuvärikaudesta, kun aloin kaivata piirroksiini "ei niin kotikutoista" ulkomuotoa. Kaikki digitaalisesti tehty oli puuväriteinin mielestä ammattimaista ja hienoa. Harmi ettei tuolta varhaiselta teiniajalta ole säilynyt ainuttakaan paintteosta näille päiville. Muistaakseni ne olivat kuitenkin hirveitä ja erityisesti ääriviivoiltaan rumia ja rosoisia.
Vuosien päästä tajusin piirtopöytien olemassaolon ja sainpahan itsekin hankittua oman piirustuslaudan (Wacom Bamboo pen). Fyysinen muovilätyskälauta siis kytketään tietokoneeseen ja siihen piirretään niinikään fyysisellä muovikynällä, josta jää digitaalinen jälki koneen näytölle (piirto-ohjelmaan).
Tähän tapaan tehdä kuvia jäin heti koukkuun. Muutaman vuoden ajan tuotinkin sitten pelkästään digitaalista taidetta. Tässä muutamia kuvia menneisyydestä (ajoittuen peräti 2-5 vuoden päähän) vanhimmasta tuoreimpaan:
 | |
| Ensimmäinen piirtopöydällä tehty testikuva. Aiheena huoneessani ollut muki ja sen sisältö. |
 | |
| Tehty 12. joulukuuta vuonna 2010. Väritystyyli on vielä hyvin yksinkertainen, ja linetys epäyhtenäinen. |
 |
| 26. jouluukuta 2010. Yhä huteria ääriviivoja. |
 | |
| 19. elokuuta vuonna 2011. Yritys päästä eroon rumista mustista ääriviivoista ja panostaa väritykseen. |
 | |
| Täysin linetön työ. Muistaakseni alusta loppuun improvisoitu. |
 | |
| Realistisuuden tavoittelua kesällä 2012 |
 | |
| Jotain erilaista vuonna 2013. |
 | |||
| Toistaiseksi viimeinen digiteos. Kuva vuoden takaa. |
Noin vuosi sitten jätin digitaalisen piirtämisen kokonaan. Vaikka tavassa onkin etunsa (kuvan eri osa-alueita on helppo poistaa, muokata, kopioida jne) , kyllästyin tietokoneen edessä tapahtuvaan luomistyöhön lopullisesti. Traditionaalisin menetelmin tehtyihin kuviin verrattuna digitaaliset tuotokset vaikuttavat kovin hengettömiltä ja kliinisiltä. Piirtäjän tai maalarin persoonallisen kädenjäljen näkyminen perinteisissä töissä on mielestäni erittäin suotavaa ja tekee teoksesta elävämmän.
Kokeilin digipiirtämistä pari kuukautta sitten. Se ei innostanut yhtään. Jaksoin yrittää tunnin, kunnes paketoin piirtolaudan omaan piuhaansa ja piilotin sen takaisin taidevälinekaapin uumeniin. Nyt olen ainakin vuoden päivät pyrkinyt kehittämään taitojani vesivärien parissa. Se on se tekniikka, jonka parissa uskon viettäväni seuraavat vuodet ja jonka haluan oppia hallitsemaan vähintääkin hyvin.
