Vanhan parantelua

Muutama kuukausi takaperin maalasin kuvan, johon en lainkaan sen valmistuttua ollut tyytyväinen. Maalaus häiritsi minua suunnattomasti joka kerta, kun näin sen kansiossani tai tulin muuten muistaneeksi mokoman. Laimea, mitäänsanomaton, ruma, huolimaton, keskeneräinen. Maalauksen tekovaiheessa taisi alkaa pelottaa, enkä uskaltanut juuri käyttää värejä kasvojen varjostuksiin saatika muihin kerroksiin.  Kasvot näin siis suurimpana ongelmana.

Tänään päätin sitten tehdä ärsytykselleni jotakin. Sen sijaan, että olisin aloittanut kokonaan uuden maalauksen, otin kansiosta tuon "muka valmiin" teoksen ja aloin uhkarohkeasti parantelemaan sitä. En ole ennen näin tehnyt minkään piirrokseni/maalaukseni kohdalla ja sitä suuremmalla syyllä halusin nyt aloittaa tekeleeni parantelun. En ollut lainkaan varma onnistuisinko tekemään kuvan hyväksi enää mitään. Olin valmistautunut jopa hävittämään sen, mikäli en olisi yrityksessäni onnistunut.

Noh...Parisen tuntia jaksoin vesiväreillä läträtä ja tässä tulos (kera vanhan kuvan):

Pyrkimykseni olla rohkea värien käytön suhteen jäi jälleen vain yritykseksi. Kuva on toki paremman ja työstetymmän näköinen kuin ennen, mutten siltikään ole siihen täysin tyytyväinen. Kontrastia...Sitä nuo kasvot (ja hiuksetkin) tarvitsivat. Tähän ongelmaan olisi jatkossa paneuduttava entistä tarkemmin. Saa nähdä otanko tästä opiksi tulevissa projekteissani vai jätänkö edelleen värikerrokset kevyiksi ja varovaisiksi rohkeuden pysytellessä karussa.

Still-life

Halusin kokeilla jotakin uutta ainaisten ihmiskasvojen taiteilun sijaan. Päätin olla uhkarohkea ja toteuttaa jo jonkin aikaa mielessäni kyteneen suunnitelman maalata jonkinmoisen asetelman. Kahmaisin kouraani satunnaista sisältöä  korulippaasta ja meikkilaukustani.  Jonkin aikaa valikoin ja asettelin pikkusälää mielestäni mahdollisimman nättiin läjään ja sitten kuvasin mokoman. Monesti ja eri kuvakulmasta. Tiesin tämän tyyppisen maalauksen vievän minulta paljon aikaa, joten ihan liveasetelmaa en nyt tällä kertaa ikuistanut. Asetelma tuskin olisi säilynyt muodostelmassaan päiväkausia.

Tapanani ei ole ottaa aikaa kun piirrän tai maalaan. Hyvin ympäripyöreästi ilmaistakoon, että tässä maalauksessa meni useampi tunti useampana päivänä. Työ oli todella haastava, ja erityisesti taustan maalaaminen tuotti rutkasti stressihormoneja. Tässä se nyt kuitenkin on. Ensimmäinen asetelmamaalaukseni, pääosassa huulimaalit.