Keksimonsteri ei ole tyytyväinen

Järkkärin akkulaturi on kateissa. Näpsäisin siis röyhkeästi kuvan valmiista maalauksestani kännykälläni. Kännykkä tai kamera, sen ei ole väliä, sillä teokseni virheitä ja mokia ei pysty yksikään media muuttamaan paremmaksi.

Maalasin kuvaa kuutisen tuntia. Tarkastelin valmista maalausta vain hetken, sitten se oli jo pikaisesti saatava pois silmistä. Olin pettynyt. Kuva ei näyttänyt miltään. Sama kuin olisi katsonut harmaata lakanaa tai Putous-sketsejä. Kömmin pahoilla mielin petiini ja vedin tyynyn naamalleni. Nyt en halunnut nähdä muuta kuin pimeää. Harmi, etten saanut unta, sillä naapuruston baarien bassojumputus piti tehokkaasti uupuneenkin ihmisen hereillä.

Aamulla heräsin ja tajusin nukkuneeni ainakin jonnin verran. Otin esille edellisiltana maalatun tekeleeni. Se näyttääkin ihan kivalta. Oikeastaan hienolta. Toki jo piirrosvaiheessa on tehty muutamia peruuttamattomia virheitä, mutta yleisilmeeltään maalaus on juuri sellainen kun sen mielessäni olin ajatellut. Ehkä parempikin, sillä mielestäni vesivärien käyttö ja hallinta on parantunut aikaisemmasta. Ihan vähäsen ainakin. Taisin viettää turhan paljon aikaa lauantaina maalauksen äärellä, ja siksi lienin turtunut siihen kuvan ollessa viimein valmis. Ei muuta kuin jatkamaan uutteraa harjoittelua muiden projektien parissa!

Tässä piirros/maalaukseni nyt sitten on lopullisessa ulkoasussaan:

Lauantai-illan aloittelua

Näissä merkeissä alkoi tänään lauantai-illan vietto.
Työn alla on piirros, joka on lojunut lyijykynävaiheessa laatikossa jo parin, ellei peräti kolmen viikon ajan. Tänään otan viimein itseäni niskasta kiinni, ja saatan työni kunniakkaasti loppuun. Tai ainakin aloitan piirroksen loppuun saattamisen ;)

Taidankin juurruttaa itseni ateljeeseeni (keittiöön) koko viikonlopuksi. Nyt on viimein aikaa.

Camitusta

Aina silloin, kun aikaa on vähän tai energia ei riitä piirtämiseen asti, tapaan ottaa kuvia. Oikeastaan selfieitä. Piirroksissani usein kuvaan ihmistä, niin myös muissa kuvissanikin. Ja koska sosiaaliset ympyräni ovat kovin piskuiset on kaikkein helpointa ottaa itseni malliksi. Tykkään tietysti  myös laittautua ja poseerata ;)

Vaikka omistan järjestelmäkameran, olen silti juurtunut erittäin pahaan tapaan ottaa kuvani webbikameralla. Tiedän, se on hirveää, ja suurempi synti on vielä julkaista webcamtasoisia kuvia blogissa. Blogi on kuitenkin omani ja täten kelpuutan siihen kotikutoiset omakuvani kera kohinan, huonon valaistuksen ja kaiken muun syntisen ja silmiä koskevan ikävän.

Tänään minulla ei ollutkaan niin paljon aikaa kuin luulin. En olisi ehtinyt paneutua kunnolla erääseen alkutekijöissään kansiossa kärvistelevään piirrookseeni. Yleensä kun piirrän tai maalaan, teen sitä monta (monta!) tuntia putkeen. En vain osaa irrottautua työni äärestä kun olen päässyt alkuun, joten aikaa tarvitaan runsaasti. Ajan puutteen vuoksi tyydyin tänään ottamaan vain muutamia kuvia, jotten jäisi täysin ilman päivän luovuusannosta. Ei kyllä jäänyt nälkä. Tuli sen sijaan päänsärky.

Rekvisiitaksi päätyi kynttilänjalka, jonka vastikään ostin uuteen asuntooni Nastolan Uniikki-liikkeestä.
Tässä kuvista pari: 

Ensimmäinen merkintä

Nyt olen selviytynyt rankasta muutosta. Huh, matka viereiseen rappuun oli tosiaan melkoinen.

Parasta muuttamisessa on aina uuden asunnon sisustaminen ja etenkin sisustuskrääsän katseleminen ja hipelöiminen erinäisissä liikkeissä. Jatkuva edestakainen ravaaminen asuntojen välillä huonekaluja ja muita tavaroita raahaten pisti kyllä kiroiluttamaan, pihi kun ei muuttomiehistä suostunut senttiäkään pulittamaan. Kaupoissa kiertely sen sijaan oli erittäin mielekästä puuhaa, eikä kipeytyneistä jaloista tahi väsymyksestä kuultu  marinan hitustakaan.

Monta päivää verottaneen muuton vuoksi en ole ehtinyt aikoihin piirtämään, enkä maalaamaan. Tuntuu melkein rikolliselta.

Laitetaanpa tämän lyhykäisen ja ensimmäisen blogitekstini perään vielä muutama kuva viimeisimmistä tekeleistäni. En todellakaan ole tyytyväinen kaikkiin näistä, ja virheitä löytyy enemmän kuin onnistumisia joka kuvasta, mutta tämän hetkiset taitoni ovat nämä, enkä paremmin olisi piirrosten/maalausten tekohetkillä voinut mitään noista alla olevista kuvista tehdä. Periksi ei kuitenkaan anneta ja harjoittelu taitojeni kehittämiseksi jatkuu edelleen. Toivottavasti nyt taas aktiivisemmin, kun muutto on hoidettu pois alta. He-hei tältä erää!

 

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14220551/?claim=6edzttkwgak">Follow my blog with Bloglovin</a>