Vinksahdus

Yliopistoelämän alkumetrit ovat kohdallani osoittautuneet henkisesti melko raskaiksi, stressaaviksi ja ahdistaviksi. Suhtaudun opintoihini vakavasti ja panostan siihen täysillä, mikä vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikkeen elämääni. Vakavan opiskelun ja puurtamisen vastapainoksi kaipaan hassuttelua ja kevytmielisyyttä. Tämä näkyy muun vapaa-ajankäyttöni lisäksi myös maalauksissani.

Seuraavan teoksen tein tarkoituksella "vasemmalla kädellä" tietoisesti hieman hutiloiden, mikä on selitys sille, että yleensä minulle tärkeä yksityiskohtien symmetria loistaa nyt poissaolollaan. Kun itse katson jokseenkin vinksahtanutta aikaansaannostani, on todettava, etten osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Pidän vesivärien ja kuitukärkikynän yhdistelmästä sekä itse kuva-aiheesta, mutta huolimattomuutta anatomisten seikkojen suhteen (siitäkin huolimatta, että se oli tällä kertaa tarkoitukseni) on vaikea sulattaa. Aika näyttää jatkuuko sama "kevyempi" linja tulevissa tekeleissäni  vai jäikö tämä vain kertaluontoiseksi kokeiluksi ahdistuksen ja paineiden keskellä.

Yksin, mutta mielellään

Viikonloppu. Toiset lähtevät ihmisten pariin juomaan tahi muuten rellestämään, mutta itse vietän viikonloppuillat mieluiten kotona piirrellen ja maalaten. Erakkona en viihdy kovin hyvin ihmishulinassa enkä etenkään humaltuneiden seurassa. Keskityn mieluummin kehittämään itseäni kuvataiteen saralla, sillä koen piirustus- ja väritystaitoni todella puuttellisiksi. Tahdon olla aina vain parempi, enkä varmasti koskaan tule olemaan täydellisen tyytyväinen oman työni tuloksiin.

Eilen, lauantaina maalasin aamusta aina iltayhdeksään saakka. Tässä komeilee työni tulos:

Tällä kertaa maalasin vesiväreillä koossa A3. Usein työni kärsivät liian pienestä paperista, jolloin yksityiskohdista tulee epämääräistä, koko kuvan rumentavaa suttua. Suurempaan alustaan siirtymisestä huolimatta jouduin kohtamaan taas saman ongelman. Kuvan ötökät piti tehdä niin pienesti, ettei niistä oikein minun taidoillani saanut hyvän näköisiä. Mikä neuvoksi? Entistä isompi paperi, pienempi pensseli vai lisää harjoitusta?

Raskasta ja kevyttä

Tein erään sukulaiseni pyynnöstä melko isokokoisen (iso kun vertaa yleensä suosimaani A4-kokoon) akryylimaalauksen Alice Cooperista. Ehdin jo moneen kertaan katua, että otin haasteen vastaan, sillä Cooperin kuvan jäljentäminen akryylein oli minulle äärimmäisen vaikeaa. En ottanut lainkaan kuvia prosessin vaiheista, sillä olin jatkuvasti epävarma työn valmistumisen suhteen. Ajattelin, että turha ottaa kuvia roskiin lopulta päätyvästä sotkuisesta pinkopohjasta. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi, sillä vihaan luovuttamista. Maalaus lopulta valmistui, monen päivän yhtäjaksoisen työskentelyn tuloksena. Identtinen mallikuvan kanssa se ei toki ole, mutta mielestäni silti ihan kivan näköinen. Pakko olla tyytyväinen kun kerran "tilaajakin" on. Mallikuva on löydettävissä helposti googlesta, en sitä nyt tähän blogiin liitä.

Maalaus on 50X70 cm kokoinen. Kuva on otettu kännykällä, ja siksi se on epätarkka.

Moisen vaativan ja työmäärältään raskaan maalauksen jälkeen halusin tehdä jotakin kevyttä ja omaa. Omalla tarkoitan sitä, ettei pyritä jäljentämään mitään jo olemassa olevaa kuvaa. Olin ostanut uudet vesiväritkin jo aikaisemmin kesällä, mutta muiden töiden vuoksi en ollut ehtinyt vihkiä niitä käyttöön. Nyt oli sen aika. Seuraavassa vesivärimaalauksessa ei mennyt kuin pari päivää, mikä oli tervetullutta kevennystä akryylien jälkeen. Kuva on tuttuun tapaan kokoa A4.

Paperi hieman kupruilee vesivärien vaikutukseta, mikä vääristää jonkun verran kuppia.

Huomenna alkaakin sitten pitkästä aikaa koulu (tällä kertaa Helsingin yliopistossa), joten saa nähdä miten ehdin jatkossa taiteilla.

Serkut puuvärein

Otsikko kertookin jo kaiken oleellisen.
Elokuun aikana tein myös kolme muuta lapsimuotokuvaa,
tosin mustavalkoisina lyijykynäversioina. Kuvat olivat  tilaustyö
minulle aikaisemmin tuntemattomalta henkilöltä, joten en sen
vuoksi niitä blogissani julkaise. Näiden lasten (serkkujeni) kuvat sen
sijaan uskallan luvan kera julkaista. :)

Meillä suositaan Derwentin puuvärejä.

Vaihteluksi puuvärejä

Omakuva puuvärein ruskealle kartongille koossa A4:

Tässä työssä käytin Derwentin coloursoft-kyniä, jotka ovat pehmeämpiä kuin tavan värikynät. Värit sekoittuvat nätisti toisiinsa, mikä mielestäni helpottaa realistisempaan lopputulokseen pääsemistä.
Hallitsen selvästi värikynäilyn paremmin kuin vesivärien käytön, mutta koska kynät kuluvat paljon nopeammin ja ovat kalliimpia, taidan pitäytyä jatkossa edelleen akvarelleissa.

.

Rottamaista

Koska rakastan rottia ja shokkivärjättyjä hiuksia ;)
Harmi, että maalaus meni pieleen jälleen kerran silmien osalta.

Kunnes järkeni menetän

Tässä päivän A4: